Toissa paivana oli riitaa hostperheen kanssa kun ymmarsin kotiintuloajan vaarin ja tulin liian myohassa kotiin (luulin olleeni ajoissa). Naa oli jo silleen et ei haluu mua enaa tanne mut saatiin sovittuu ja nyt yritan sit olla varovaisempi et vaannan kaiken rautalangasta etta varmasti tajuavat mua ja ma tajuan niita. Kai taa on sita kulttuurishokkia.
Koulussa on aika tylsaa enimmakseen. Tuolit on siella ihan hirveet! Niissa tulee selka ihan hiton kipeeksi. Ajattelin ostaa tyynyn etta voin nukkua/nojata tunneilla. Ne tuolit on siis sellaset et selkanojan ja istuinosan kulma on 90% astetta ja sit se ylareuna on aika "terava" niin etta sattuu jos siihen nojaa silleen rohnottaen... Mut oon aika paljon nukkunu tunneilla ku siel on vahan tylsaa ku a) enkun tunnit on sita mita oon opiskellu ala-asteella b) muista tunneista en sit paljoa tajuukaan. Sit on tietty japani, joka sekin on vahan tylsaa, koska oon opetellu noi asiat jo aika kauan sitten.
Oon jonkun verran jutellu meidan luokkalaisten kaa, mut en ihan hirveesti. Yuuta-kunin (oonkohan nyt epakohtelias ku kaytan -kun paatetta ku se on vuotta vanhempi :D...) kans oon jutellu jonkun verran. Se tuli kanssa luokalle nyt, ku se oli vuoden Australiassa vaihtarina. Joku joka osaa englantia sentaan! Ja sit ku sekaan ei tunne niita muita entuudestaan ja sita vahan arsyttaa olla vuotta nuorempien kaa ni sen kaa on ehka helpoin jutella. Ku ne muut tuntee jo toisensa ja on kaikki kavereit ni ne vaan palattaa keskenaan. Kyl tytot juttelee mulleki mut en tiia... ma en ihan oikeesti tajuu kaikkii tyttojen juttui. Tai siis mulla ja ns. massatytoilla on ehka vahan erilainen ajatusmaailma. Ne kysy tyyliin tanaan et kuka on mun mielesta meidan luokan hyvannakosin poika, ja onko mul suomes poikaystavaa ja minka tyyppisista pojista tykkaan jne. muuta ihmeellista, sellasia aiheita joista en oikeestaan jaksa puhuu ja jotka ei mun mielesta muille kamalasti kuulu (puolitutuille ainakaan). Yuuta-kunin kans on kiva puhuu ku seki on ollu vaihtarina ni enkuks jutteleminen on helpompaa ja muutenki loppujen lopuks kuitenki tuun paremmin poikien ku tyttojen kans juttuun. Yuki tosin on poikkeus, se ei oo koko aika jauhamassa mulle pojista tai jostain sellasesta niin sen kans on kiva olla :D Ja ku se osaa puhuu suomeeki.
Oon siis nyt hengaillu aika paljon Yukin, Nishi-kunin ja Kiyo-chanin kanssa. Tanaan ja huomenna en koulun jalkeen menny/mee mihkaan ku tuun suoraan kotiin ettei hostperhe suutu. Mut lauantaina mennaan varmaan karaokeen Nishi-kunin ja Kiyo-chanin kans ennen ku ne menee keikalle.
Vasemmalta oikealle: Yuki, Kiyo-chan, Nishi-kun ja Veera:
1 kommentti:
"-kun" on kohteliaampi ku ilman. "-san" on kohteliaampi ku "-kun", mut "yuuta-san" kuulostais oudolle. yleensa japanilaiset kutsuu sukunimeksi jos ei oo hyvii kavereita. siis jos haluut olla kohtelias, sano umetani-kuniksi. mut mun mielesta "yuuta-kun" on paras.
Lähetä kommentti