nakertaa...

Masentaa vahan olla taalla. En oikeen tykkaa kaikista tavoista taalla, taa on varmaan nyt sita kulttuurishokkia. Ajattelen optimistisesti etta kyl taa varmaan helpottaa kun tottuu, mutta pakko sita avautua jonnekin. Iha alkuun: hyvaksyn kylla ne jutut etta miten taalla toimitaan, mutta talla hetkella ne vaan arsyttaa mua (enka ainakaan tarkoituksellisesti nayta sita kaytoksessani).

Mua vituttaa koulun tiukat saannot. Ei saa meikkaa, pojil pitaa olla tietynpituset hiukset, ei saa olla koruja, ei saa tuoda kannykoita, ei saa poistua koulualueelta ja muuta paskaa. Ei oo mitaa kunnon kavereita (Yuki on ehka ainoo ja en ma senkaan kanssa ihan kaikesta voi puhua) joille vois avautuu. Ihan oikeesti, missa on Anni, Rusina, Juho, Karri, Ville, Hanna.....?? Ette tiia miten paljon kaipaan teita nyt. Ja ei pelkastaan teita, monia muitakin joitten kanssa on helppo puhua, suurinta osaa niista jotka oli laksiaisissa ja muitakin...

Mua vituttaa se etta muhun suhtaudutaan kuin 12-vuotiaaseen taalla, ja se etta kaikki mun ikaset oikeesti vastaa Suomen 12-vuotiaita. Hirvee halina koko aika luokassa ym. iha ku ois palannu ala-asteelle...

Ei saa juoda, ei saa polttaa, ei saa olla myohaan ulkona, ei saa olla oita poissa, ei saa kulkea skootterilla... Nyt sita tajuu miten vapaa maa Suomi on! Taalla kaikkien pitaa olla massaa: pitaa olla koulupuvut, ei saa meikkaa, pojil tietynpituset hiukset ym. kaikkien pitais nayttaa samanlaisilta... Suomen koulut on niin vapaita! Saa jopa ite teha lukujarjestyksen! Oikeesti suomalaiset: olkaa ilosii siit miten ihana meidan maa on ja miten vapaita me ollaan. Japani on mulle vankila sen vapauden jalkeen!

Toisekseen tuntuu etten saa olla rauhassa tarpeeksi. Kaipaan YKSINAISYYTTA. Siis ku haluisin oikeesti olla _yksin_, niin ku kotona pystyin olee ja jos pikkuveljet moykkas liikaa ni pystyin lahtee johki metsaan istuu vaikka jos teki mieli. Taalla se on iha sama mihin meen, aina on joku tollaamassa. Varsinki ku oon viel ulkomaalanen ni pistan silmaan...

Nojoo, taalla mulla on sentaan oma huone jossa voin ehka tunnin paivasta viettaa rauhassa (silloinkin kuullen telkkarin aanen alakerrasta) jos nukkumista ei lasketa. Mutta arvatkaapa mita! Seuraavassa isantaperheessa olen samassa huoneessa toisen vaihtarin kanssa. KYRSII!!!!!!!

Ei siin mitaan, kyseinen vaihtaritytto on ihan kiva, Sarah aka "Zaza" siis. Loytyy tuolta yhdesta kuvastakin alempana, ollaan samas koulus ja tultiin samal lentokoneel Fukuokaan. Kyse ei mitenkaan oo siita ettako Zazassa olis mitaan vikaa, vaan etta haluun vittu saatana olla valilla RAUHASSA!

Niinjuu ja mita Yuuta-kuniin tulee niin niilla ei oo vapaata huonetta, enka voi olla kenenkaan kans samas huonees ku oon tytto ja kaikki muut on poikii.

Tallaisia tuntemuksia siis tanaan. Ja aiti ja isa: ei tarvii tanne tulla saarnaa et "sun pitaa vaan sopeutuu". Kyl ma sen tiian. Mut helpotti ku sai avautuu ku talla hetkella vaan VITUTTAA enka sille voi mitaan!