phuu

oltiin tanaa kattoo miss saigon-niminen musikaali perheen kans. oli tosi hyva :) vaikka loppu aika surullinen :( alko itkettaa.

en kyl oikeesti haluu tulla takas suomeen. tuntuu tosi pahalta ajatella et joutuu palaamaan kesakuussa.

kaikista parhainta taalla japanissa on loppujen lopuks PERHE. siis tuntuu etta ekaa kertaa vasta ymmarran sanan "perhe" merkityksen taalla.

tietysti rakastan suomalaista perhettakin, mut kun miettii sanaa "perhe", niin tama japanilainen on enemman perhe kuin suomalainen. anteeksi nyt suomalainen perhe kun sanon nain. mutta oon jollain tapaa enemman tan perheen jasen kuin suomalaisen. tietty aidin kanssa on ollu aina laheiset valit ja on vielakin laheisemmat kuin kenenkaan tan japanilaisen perheen jasenen kanssa, mut taa on silti enemman perhe.

mita tarkotan talla on se, etta suomessa vietan aika paljon aikaa yksikseni tai kavereiden kanssa, en perheen kanssa. me asutaan kyl samassa talossa ja aiti on aiti ja veljet on veljia mut ei me olla silti samalla tavalla perhe kuin naa on taalla. ollaan kuitenkin kaikki enimmakseen omissa oloissamme.

yks syy miks tasta perheesta tulee oikeasti sellanen "todellinen perhe"-fiilis on se, et taa perhe on tosi suuri. maririn, sensei, youko-chan, kaori-chan, yuuzou-san, shinsuke-san, daichan, yuki-chan (ja sen poikaystava budoupankin jo tavallaan perhetta), lapset sakki-chan, shoudai, momo-chan ja rin-chan... ja kesalla tulee taas uus lapsi perheeseen, joskaan ma en oo taalla varmaan nakemassa sita ;__;

mut siis se mika tas perhees on jannaa on se etta vaikka on nain monta jasenta, niin siita huolimatta joka paiva syodaan yhessa, kaydaan aina valilla yhessa jossain (tanaan musikaalissa, viime vkl temppelissa ja jotain kukka-asetelmia kattomas ym.) niin etta kaikki on mukana (aina valilla joku puuttuu mut enimmakseen on kaikki mukana).

toinen mika on kans aika janna juttu on se etta vaikka taa on PERHE, nailla ei oo kaikkiin verisiteita. siis se mita eroa on suomalaisel ja japanilaisel perheellani niin on se, et suomalaista perhetta kutsun perheeks siks, etta me ollaan sukua, verella sidottuja. mut taa perhe ei oo sellanen ja silti se on PERHE.

Maririn ja sensei on siis naimisissa. Maririnilla on kolme lasta (Yuuzou-san, Shinsuke-san ja Daichan) ja Yuuzou-san on naimisissa Youko-chanin kanssa ja niilla on kaks lasta, Shinsuke-san on naimisis Kaori-chanin kans ja niillakin on kaks lasta. Yuki-chan taas on sensein lapsi.

Etta esimerkiks Kaori-chan ja Youko-chan ei oo millaan tapaa sukuu toisilleen ja siita huolimatta ne kokee kuuluvansa samaan perheeseen ja on kuin siskoksia. Ja samaten niiden lapset on serkkuja, mutta vaikuttaa enemmankin siskoksilta. Oikeasti kun noi lapset on kaikki vapaana taalla temmeltamassa ja aina valilla menee jonku aikuisen luo ym. ni ei tiia kuka on kenenki lapsi, kaikki on ku vanhempia.

Kaori-chan (joka luultavasti on eroamassa Shinsuke-sanista) ja Youko-chan on siis samalla tapaa "sukua" kuin Stefan ja Jouko (aidin siskon mies ja mun faija siis). Mut ei Stefan ja faija mitaan veljeksia ole. En usko et ne kokee kuuluvansa samaan perheeseen.

Nojoo. Tammosta.
Tulee kylla tata perhetta ikava kun joutuu lahtemaan. Siis ihan oikeesti musta tuntuu etta mulla ekaa kertaa on oikeesti PERHE. Tai siis on suomalainen perhekin perhe ja rakastan kaikkia mut tata tunnetta on aika vaikee purkaa sanoiks. En meinaa sita etta rakastaisin naita enempi ku suomalaista perhetta vaan sita etta naa vaan tuntuu enemman silta jutulta mista kaytetaan sanaa perhe.

Joo oita